tiistai 23. heinäkuuta 2013

1st

Ensimmäinen postaus tässä bloggauksen ihmeellisessä maailmassa. En vielä itsekään tiedä, mitä tästä tulee tai mitä edes haluan tästä tulevan. No, askel kerrallaan... Nykyään bloggaus on niin suosittua ja helppo aloittaa, joten miksi en kokeilisi. Jos tämä ei ole minun juttuni, niin sitten ei ole. Ei sen vakavempaa. 

What if... Elämäni on muuttunut paljon vuosien aikana, enkä olisi koskaan uskonut, että löytäisin itseni tästä tilanteesta. Sen takia monesti mietin "mitä jos...". Tiedän sen olevan turhaa ja ettei sille voi enää mitää, mutta välillä tuntuu, että menneisyys pitää otteessaan. Mitä olen ajatellut? Miksi olen tässä tilanteessa? Joillekin asioille en ole voinut mitään ja ne asiat ovat muuttaneet paljon asioita. Mutta miksi olen aiheuttanut vielä lisäksi juuri näitä "mitä jos"-tilanteita? On hyvä olla jälkiviisas.

...What now. Tällä hetkellä minun mielessäni laukkaa satoja kysymyksiä siitä, että mihin on matka? Mihin tieni vie? Mikä se tie on? Olen 21-vuotias, valmistuin lukiosta melko hyvillä papereilla, asun vielä kotona ja minulla ei ole aavistustakaan, mitä haluan elämältä. Alunperin menin lukioon juuri sen takia, että ehdin lukiovuosien aikana miettiä "mikä musta tulee isona", mutta aika loppui kesken. Haluaisin päästä viimeinkin etenemään elämässä, niinkuin muut ikäiseni, mutta mihin suuntaan lähden? Olen aina kadehtinut niitä, joilla on ollut pienestä selvänä, mitä he aikovat tehdä. Onko uravalintojen tekeminen muilla yhtä vaikeaa vai teenkö minä tästä vaikeaa? Suuria kysymyksiä, ainakin minulle. En tiennyt, että ihminen voi olla samaa aikaan onnensa kukkuloilla sekä surullinen ja hämmentynyt. 

Muun muassa näistä asioista tulen vuodattamaan kirjoittamaan. 

-Tien etsijä
 


2 kommenttia:

  1. itsekin näin ihan-kohta-22-vuotiaana täytyy sanoa, että oon pohtinut hyvin paljon samankaltaisia kysymyksiä. miettinyt mitä haluan tehdä ja mihin pitäisi mennä. lukio oli nimenomaan miettimisaikaa varten, mutta todellakin, aika loppui vähän kesken. nyt ehkä alkaa pikkuhiljaa selkeytymään omat kuviot, ja toivon, että sullakin. :) eikä tällainen blogin kirjoittaminen oo ollenkaan huono keino siihen! kirjoittaminen on terapiaa! kamalasti tsemppiä!

    http://rosamarian.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa kiva, kun kommentoit! Se piristi päivääni:) Lukioaika tuntui alussa niiiiiiin pitkältä, mutta lopulta se aika vain sujahti hetkessä. On varmasti helpotus ja hyvä fiilis, kun alkaa hommat selkeytymään. Toivottavasti kaikki menee suunnitelmiesi mukaan:) Kirjoittaminen todellakin on terapeuttista ja helpottavaa. Tsemppiä sulle kans ja hyvää kesää :)!

      Poista