Tänään oli ensimmäinen kerta, kun yritin tehdä ryhtiliikettä. Ryhtiliikkeellä tarkoitan askelta eteenpäin kohti työelämää. Kesäloman (jolloin koulusta päästään lomalle) ensimmäisellä viikolla kävin työkkärissä ilmoittautumassa työttömäksi työnhakijaksi vai miten se sanotaankaan. Minulle osui aivan mahtava virkailija, joka kertoi minulle kaikesta kaiken ja vielä lisää päälle. Päädyimme siihen ratkaisuun, että haen työkokeiluun johonkin mieleiseeni paikkaan, jotta alan saamaan rahaa. Kaikki vaikutti niin selvältä ja helpolta. Kiire työpaikan kanssa minulla ei ole ollut, sillä sain ylioppilaslahjaksi lähes tuhat euroa ja kesätöistä sain about 800 euroa sekä kelalta parisataa. Eli taloudellinen tilanteeni oli taattu useammaksi kuukaudeksi. Höpö höpö!
Kesälomaa on mennyt pian kaksi kuukautta ja rahat ovat lopussa. Tilini saldo on lähempänä nollaa kuin kahtakymppiä sekä käteisvarani riittävät vain laskuihin, joita on tulossa. Tälläisellä hetkellä olen kiitollinen, että asun kotona! Mutta hinku omaan asuntoon ja mahdollisuuteen mennä kauppaan pelkäämättä, onko tilillä tarpeeksi rahaa on kova. Joten poikaystäväni pienen kannustuksen myötä päätin tänään käydä kysymässä sitä työkokeilupaikkaa.Tuntui, etten olisi ollut vielä valmis - "no mä meen huomenna"- tyyliin. Mutta sain kuin sainkin itseni liikkeelle aamulla ja olin valmiina hommaamaan itselleni sen paikan. Noh, tietenkin olin paikalla ennen kuin liike oli edes auki, joten kiertelin siskoni kanssa keskustassa aikaa tappaen. Lopulta kello oli tarpeeksi ja jännityksestä tärissen astelin kyseiseen liikkeeseen. Olin todella hermostunut, mutta parhaani mukaan piilotin sen hymyni taakse, kun kysyin esimiestä. "Hän on lomalla vielä tämän viikon, mutta tulee ensi tiistaina töihin" tuli vastaukseksi. EIIIII, vihdoinkin kun olin voittanut jännityksen ja pelon sekä löytänyt vaadittavan rohkeuden, esimies ei ollutkaan paikalla. Jännitys jatkukoot vielä vajaa viikon..
Toisaalta olen todella ylpeä itsestäni, että viimeinkin olin valmis tekemään jotain tulevaisuuteni eteen, olemaan vastuuntuntoinen ja tulemaan pois mukavuusalueeltani. Kyse ei ole pelkästään siitä, että sain herättyä aikaisemmin kuin yleensä, vaan itsensä voittamisesta. Myönnän, että aamulla minun teki mieli jäädä peiton alle ja lykätä työpaikan hakua seuraavaan päivään, mutta en tehnyt niin. Kaikesta jännityksestä huolimatta en perääntynyt, vaan jatkoin eteenpäin. Vaikka työpaikkaa, tai mitään muutakaan, ei vielä irronnutkaan, tunnen itseni silti jo voittajaksi. Tästä on niin paljon helpompi jatkaa, kuin vaikka siitä jos olisin mennyt vasta tiistaina ensimmäisen kerran kysymään. Nyt tiedän pystyväni siihen! Aivan varmasti tulen jännittämään silloinkin ja pelkäämään, mutta toivottavasti pikkuriikkisen vähemmän.
Tänään jopa aurinkokin oli päättänyt ilmestyä hemmottelemaan kaikkia helteen ystäviä. Onneksi en ollut ehtinyt piilottamaan shortsejani aivan vaatehuoneeni kaukaisimpaan nurkkaan. Toivottavasti nämä kesäkelit jatkuisivat mahdollisimman pitkään ja saisimme tankattua D-vitamiinivarastot täyteen!
 |
| Tässä toinen, joka nauttii kesästä. |
 |
| Ja mieli lepää. |
"The difference between the impossible and the possible lies in a person's determination."
-Tien etsijä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti